Osteopaattipäivä

Rositalla on tosiaan lihakset alkanu häviämään viime syksystä alkaen, erityisesti selkä on ihan luinen. Spondyloosiepäily heitettiin ilmoille, se selittäis rangan jäykkyyttä ja jäykkyys selittäis sen, että ympäröivät lihakset ei pysy. Oli vähän ilmeisesti liukkaalla sipsuttelusta johtuvia jumeja myös. Rositahan kääntyis ekan pissan jälkeen kotiin lenkiltä jos on liukasta, jännittää sitä siis ihan toden teolla.. Rosita rakastaa käsittelyä varmaan eniten tässä maailmassa, eikä suostunu nukkumaan Rondan  hoitoaikaa kun tuijotti vieressä, että joko on taas sen vuoro <3
Ronda tais saada puhtaimmat paperit ikinä, lantiossa vähän jotain, mutta kaikki synnytyksen jälkeiset jumit ja vinoudet ovat poistuneet (mutta ollaan me kyllä jumpattuki!). Kotiläksynä takapäänkäyttöharjotuksia, kosketusalustaa takajaloille, peruuttamista, "esteen" yli peruuttamista.
Viimoseks katottiin minihiiren kasvuvaihetta. Saman minihiiren joka oli koko vajaan kaks tuntia rimpuillu ja yrittäny saada muita leikkimään ja riekkumaan, haukkunu ulkona juttelevia ihmisiä yrittäny pussata kaikkia ja kaikkea ja höösännyt muutenkin. Vähän turhautti knääpiöö sellanen turhanpäivänen istuskelu ja olin oikein ylpeä pennusta :D ! Lapsen takapää näytti hyvältä, lantio on suora ja leveä kuten äidilläänkin (tästä Pee kyllä vähän loukkaantui), tassut on hyvän tiiviit, nih, ne ei oo mikroskooppisen kokoset vaan TIIVIIT :P Etupäähän toivomme olkaluuhun vielä vähän pituutta, ettei olisi niin suora edestä ja alaleukaa ja otsaa vähän lisää. Ja syviä lihaksia vähitellen myös ja tätä edesauttamaan määrättiin tasapainoiluja sillä ilmatyynyalustalaudalla mikä lie, istumista sekä etupään käyttöä siinä siis.
Pyydän anteeksi kaikilta koiran fysiologiasta jotain ymmärtäviltä joiden silmät vuotaa tässäkohtaa verta käytettyjen termien takia :D